Ehkä tätä blogia lukiessa voisi saada kuvan että en ole ikinä onnellinen. Tämä pitää paikkansa suurimmilta osin - yleinen mielialani on apaattinen ja lievästi ahdistunut. Hyvin harvoin tunnen todellista onnea, rauhallisuutta tai innostusta - sen sijaan vahvat negatiiviset tunteet ovat säännöllisempiä (tosin eivät niin yleisiä kuin muutama vuosi sitten).

Kuitenkin näitä hyviä hetkiä ja jopa päiviä on. Muistan hyvin kuinka alkuvuodesta oli parin viikon jakso jolloin olo oli hyvä ja jaksoin tehdä asioita. Sain jopa jonkinlaisen rutiinin luotua. Se kuitenkin loppui sitten. Nyt pari päivää sitten oli kolmen päivän hyvä jakso joka on jo korvautunut väsymyksellä ja ahdistuksella.

En tiedä, mikä aiheuttaa sen, että jonain päivänä herään ja olo on parempi. Mitään järkevää syytä näihin puuskiin ei ole. Suurin ero on energisyys - nukun yleensä puoli vuorokautta. Noiden kolmen päivän aikana nukuin normaalimäärän ja senkin levottomasti. Siivoilin, jumppasin jopa vähän, tein asioita. Levottomuus liittyy tähän, eli ehkä kyse ei ole varsinaisesti normaalista onnellisuudesta vaan käyn jotenkin ylikierroksilla.

Hämmentävintä jälkikäteen on se, että joka ikinen kerta kuvittelen, että tämä positiivinen mielentila on pysyvä. Olen parantunut tai ainakin saan käytettyä uuden motivaationi korjaamaan elämäni ja kaikki on ok. Jollain rationaalisella tavalla tajuan siellä aivojen perukoilla että tämä ei pidä paikkaansa, masennus palaa aina, joka kerta. Tunnen sen kun se tulee, aamulla on taas vaikea päästä ylös, hauska levottomuus muuttuu epämiellyttäväksi ahdistukseksi. Ja sitten energia purkautuu raivokohtauksina, itsetuhoisuutena, jopa itkuna vaikka äärimmäisen harvoin nykyään itken omaa pahaa oloa (vaikka itken muuten naurettavan helposti).

Joskus olen miettinyt, voisiko kyse olla jostain hyvin lievästä maanis depressiivisyydestä. En kuitenkaan usko tähän. Oma käsitykseni normaalista olotilasta on kadonnut täysin - pahaan oloon olen turtunut ja toisaalta pienikin energisyys tuntuu aivan ekstaattiselta. Toivoisin vain, että niitä hyviä hetkiä olisi enemmän.